Kirstin Blogi

Sama pyyntö kreikankielellä jotain sinne päin, että Lokariasmo - parakalo!

Kreikka saa tuhdin laina-apupaketin EU:lta. Miten ihmeessä on mahdollista, että sivistysvaltio on ajanut tyhmällä taloudenhoidolla itsensä moiseen tilaan? Meitä suomalaisia tarvitaan Kreikan ja koko EU:n taloudenpelastamisoperaatioon 1,6miljardilla eurolla. Sille rahalle olisi kyllä käyttöä täällä kotonakin. Meitä ärsyttää ja raivostuttaa, mutta minkäs teet. Puheissa on vilahtanut, että voimme kenties saada joitain tulojakin, jos Kreikka maksaa lainansa takaisin suunnitelman mukaisesti. Sen päivän haluaisin todella nähdä!

Runsaat määrät meitä suomalaisia nauttii loma-aikoina kreikkalaisista hiekkarannoista. Vähän käydään ostoksillakin. Ruokaillaan tavernoissa ja piipahdetaan kafeniiossa oluella tai frapeella. Vuokrataan mopo tai aurinkovarjo, muistatko pyytää kuitin maksaessasi? On suuri kiusaus pienelle yrittäjälle ottaa maksu ilman kuittia. Eikä se huolettomalle lomalaiselle nyt niin noko nuukaa ole, saako kuitin vai ei. Vai onko sittenkin? Pikkujuttuhan se on. Me jokainen syyllistymme harmaantalouden suosijoiksi, mikäli emme vaadi kuittia.

Aivan samaa harmaantalouden edistämistä on ihan täällä kotonakin, jos emme pyydä ja vaadi saada kuittia ostoksesta tai palvelusta. Kuluneen kahden viikon aikana olen itsekin ollut huolimaton. Yhdestä ostoksesta unohdin pyytää kuitin. Toisesta pyysin, mutta kuitinkirjoittaja oli pankissa, joten poikkean noutamaan kuittini lähipäivinä. Kaikilla ei ole kassakonetta ja yrityksen kassa on yrittäjän kukkarossa, mutta jokaisesta pienestäkin maksusta pitää saada kuitti. Se kirjoitetaan sitten käsin, jollei konetta ole.

Aivan liian usein vähätellään pikkumaksujen vaikutusta, mutta aina on suuri joki syntynyt pienistä pisaroista. Jokainen meistä on velvollinen osaltaan kitkemään harmaata taloutta, joka on kuin syöpä yhteiskunnan talouden heikentäjänä. Niin Suomessa kuin Kreikassa - ihan kaikkialla.

Kuulo, tärkeä aistimme, ottaa päivittäin vastaan lukemattomia viestejä. Kuulo joutuu nykypäiväisessä elämänmenossa lujille. Taustaääniä ei pääse karkuun juuri missään yleisessä tilassa. Kaikkialla tunkee musiikkia, ilmastointilaitteiden hurinaa, liikenteen ääniä. Elämän ääniä sanoo joku. Näin on.

Meillä on superloistava akustisesti loppuun asti harkittu ja rakennettu Sibeliustalon pääsali, jota tilaa voidaan kanopeineen asentaa tarpeiden mukaan. Akustinen suunnittelu oli talon rakentamisessa tärkeä näkökulma, joka vaatii asiantuntemista. Vierailin äskettäin ESA-konsernin uusitussa avoimessa uutistilassa, jossa oli onnistuttu luomaan rauhallinen, akustisesti toimiva väljä tila, ilman, että toimittajat/taittajat ja muut liikkujat olisivat häirinneet kaiken keskellä olevaa vierailijaryhmää, joka kuunteli toimituspäällikön esitystä. Akustiikkaan on paneuduttu ja dB:t hallinnassa.

Desibeliasteikolla kuulokynnys on 0 dB ja kipukynnys n. 120-130 dB. Ihmispuheen voimakkuus on keksimäärin n. 50-55dB. Melurajana pidetään asiantuntijoiden piirissä yleisesti 80 - 85 dB.

Koululaisten, lasten ja nuorten, sekä heidän opettajiensa on usein tyydyttävä siihen tilaan mikä on. Pinnat ovat kovia: lasia, betonia, maalattuja levyjä. Huonekalut ovat kovia. Kovia ovat myös ihmisäänet. On oltava, sillä muuten ei tule kuulluksi, eikä saa viestiään perille. Koululaiset ovat oppimassa, päiväkotilapset samoin.  Miten opettajat ja hoitajat voivat toimia, kun äänet kaikuvat seinästä ikkunaan eikä kukaan kuuntele ketään. Siellä on vaikeaa keskittyä mihinkään tekemiseen.

Koulun muiden tilojen melutaso riippuu paljon myös seinä- ja kattomateriaaleista. Betoninen sileä seinä ja katto kaikuvat voimakkaasti ja melu voi koulun käytävillä kohota jopa 97 dB:iin. Välitunnilla melutasoa nostaa oppilaiden äänten lisäksi  ympäristön liikenne. Melutaso voi tällöin nousta jopa 95 dB:iin. Työlainsäädännön mukaan tällaisessa melussa pitäisi olla kuulosuojaimet, mikäli altistusaika ylittää noin 50 minuuttia.

Nuorena ei tule edes niin ajatelleeksikaan, miten herkkä aisti kuulo on. Tänään lasten ja nuorten sekä heidän opettajiensa kuuloa koetellaan rajusti. Tiloissa, joissa opetusta annetaan, ei aina ole rakennettu kyseiseen tarkoitukseen.  Ja vaikka olisikin, jää akustiikka lapsipuolen asemaan. Tilan suunnittelevat ja rakentavat ihmiset, joiden ei niissä tarvitse tehdä työtään tai opiskella/oleskella. Tyhjä tila kaikuu aina. Se tiedetään. Sitten arvellaan, että huonekalut ja tarvikkeet toimivat luontaisina akustisina elementteinä ja tila rauhoittuu?

Voiko koulu tai päiväkoti välttää voimakasta ja pitkäkestoista melua? Jälkikäteen voi lisätä tekstiilejä tai akustiikkalevyjä, mutta niiden asentamisessa tarvitaan asiantuntija. Kun joutuu alttiiksi melulle, pitäisi antaa korvien levätä hiljaisuudessa. Periaatteessa yhden discokerran jälkeen pitäisi antaa korvien levätä noin kaksi kuukautta, että kuulo ei heikkenisi nopeasti ja pysyvästi. AV-välineiden tuulettimet ja ilmanvaihto voivat aiheuttaa 40-60 dB äänen, joka päivittäin 5-6 tuntia jatkuvana altistaa jo kuuloaistia. Lapset ja nuoret ovat päivittäin melussa ja lisäksi vapaa-aikana musiikkia kuunnellaan korvakuulokkeilla ja käydään harrastuksissa, joissa desipelit pyörivät jopa 100 dB:n lukemissa!

Asiantuntijoiden mukaan oleskelu pitkään meluisassa paikassa tai altistuminen hetkellisesti hyvin voimakkaaseen meluun, saattaa alentaa kuuloa pysyvästi. Korvatulppia jaetaan nuorisolle joissain konserteissa, niitä pitäisi kenties olla jokaisella kuulonsuojavälineinä jokapäiväisessä elämässä? Ne ovat halpa vakuutus kuulolle. Vai olisiko sittenkin järkevämpää vähentää äänenlähteitä ja suunnitella sisätilat akustisesti turvallisemmiksi, kuuloa suojaaviksi. 

Elämme kiireisessä ja rauhattomassa maailmassa. Ei ole ollenkaan ihme, että opettajat ja hoitajat valittavat rauhattomuudesta. Ympärillämme on runsain mitoin levottomuutta lisääviä tekijöitä. Olosuhteet, joissa tavoitellaan työrauhaa kouluihin ja päiväkoteihin pitäisi olla minimivaatimus tilojen suunnittelussa ja rakentamisessa.

Melusaaste on vitsaus, johon toivon kiinnitettävän huolellisemmin huomiota. Kuulon suojeleminen on monin verroin helpompaa ennalta, kuin korjata syntyneitä vaurioita.

Kevättä kuunnellen!

Suurella sydämellä ja kovalla työllä aikaan saatu Lahden konserttitalo, jonka puuhasivat Lahteen Juhana Kurki-Suonio joukkoineen on tilanteessa, jollaista ei oikein voi ymmärtääkään. Säätiö, joka taloa hallinnoi on jättämässä purkupyynnön, koska sillä ei ole rahaa remonttiin. (15 miljoonaa euroa). Ja toisaalta se ei tietenkään haluaisi taloa purettavaksi. Asiamies Paula Kurki-Suonio ja säätiön hallitus on puun ja kuoren välissä. Kukaan ei taloa osta edes eurolla, koska remontti on ehdottoman tärkeä. Tontti on kaupungin ja kaupunki on taannut säätiölle lainoja, josta syystä kaupungillakin on tiukka yhteys taloon. Kaupungin tilakeskus on todennut, ettei korjaamista kannattasi tehdä.

Erittäinkin kimuranttia. 

Talo on 50-luvun ensimmäisiä nimenomaan konserttitaloksi rakennettu. Minulla on siihen fyysisesti läheinen suhde, sillä asuin aivan naapurissa koko kouluaikani. Koulusta sai edullisia lippuja kaupunginorkesterin konserttiin, joita Urpo Pesonen johti. Tykkäsin erityisesti seurata parvelta lyömäsoittajaa (silloin oli vain yksi).
Välillä konsarilla oli musiikkiopiston esityksiä, joissa oli tuttuja soittajia. Suuri haaveeni olisi ollut saada joku semmoinen instrumentti, jota itse olisin voinut päästä muskariin soittamaan, mutta silloin vanhempani eivät siihen taipuneet, niin sitten soitin nokkahuilua ja äidin pientä urkuharmoonia (se nököttää edelleen olohuoneemme koristuksena).
Huippua oli, kun oli muotinäytöksiä: ihania naisia, ihania vaatteita, kahisevia helmoja Lenita Airisto...
Ja toisinaan livahdin kellarin keilahalliin seuraamaan taitavia heittoja.Hotelli ja ravintola Salpaus toimivat, mutta ikä eikä kiinnostus olleet vielä riittävät...Mutta hotellinjohtajan poika oli samalla luokalla ja istui vieressäni Vuorikadun koulussa.

Entinen toimialajohtaja Matti Liukko esitti minusta mahtavan idean: remontoidaan konsari UudenKunnan valtuustosaliksi. Entisessä kauppakujassa/kirjastossa - siinä tilassa johon mennään Hollolankadun puolelta voisivat  olla valtuustoryhmien kokoustilat. Talossa on jo hyvät keittiötilat. Nykyinen kaupungintalo voisi toimia seremoniallisena keskuksena. En uskoisi, että museolla olisi tätä suunnitelmaa vastaan mitään. Jostain syystä ajatus ei ole saanut vastakaikua.

Torinkaava ei Lahden keskustan elämää vilkkaamaksi taio!

Uudelleen vilkastuva väittely toriparkki vai ei jakaa valtuusto kahtia. Kumpi puoli vahvempana – sitä on vaikea veikata. Torinkaava on laadittu vain ja ainoastaan mahdollistamaan toriparkin rakentaminen. Kaikki muut kaavassa olevat muutokset voidaan toteuttaa ilman kaavamuutostakin.

Niitä toimenpiteitä, joilla torin ympäristön liike- ja muuta elämää saadaan vilkastumaan, ei kaava lupaa eikä takaa. Ei ole kaavalla mahdollistakaan. Muutos, vilkkaampi liike-elämä luodaan ihan muilla keinoin. Torin ympäristössä on asumista ja liikehuoneistoja. Liikehuoneistoissa yhä useammassa on senkaltaista toimintaa, joka ei vilkkautta lisää. Kukapa näyteikkunaostoksiakaan nykyisin tekee? Meillähän on netti. Katsotaan tarvikkeet ja tavarat kotona lämpimässä! Eipä sen puoleen ole niissä kampaamoiden, ravintoloiden,  kirpputorien ynnä muiden ikkunoissa paljon katselemista olekaan. Sekin vähä  jota voisi katsoa on teipattu umpeen. (esimerkkinä vaikkapa SPR:n Kontti, mainio ostospaikka muuten)

Käsitykseni mukaan järjestyksen pitää olla: ensin matkakeskus, ja kun Ranta-Kartano on saatu rakentamisen alkuun, niin sen jälkeen voi olla perusteltua miettiä, onko toriparkilla tarvetta.

Keskustan alueella asuu jo nyt vanhempia ihmisiä. uskon Tulevina vuosina keskustan alueella ikääntyvien määrän entisestään lisääntyvän. Omakotitalon huolehtiminen jätetään nuorempien harteille ja muutetaan palveluiden äärelle. Monet joutuvat luopumaan autoistaan terveydellisistä syistä. Monet itseni ikäiset suunnittelevat luopuvansa ihan vapaaehtoisesti autoistaan. Meillä on loistavat liikkumismahdollisuudet keskustassa ja keskustasta. Jotain muuta keskustassa liikkuva tarvitsee kuin parkkipaikkaa.

Mutta on päätös torikaavasta kumpi tahansa, sen kanssa sitten elellään. Tottahan on, ettei tällä päätöksellä vielä rakennuslupaa anneta, mahdollisuus ainoastaan.

Eilinen uutinen talousosastolta kertoi, että Tiimarin kurssi on laskenut 7,4 % sen jälkeen, kun se julkisti joulumyynnin vähenemisestä johtuen  YT –neuvotteluiden alkamisesta ja antoi tulosvaroituksensa. Tiimarin tulosvaroitus Taloussanomat: http://www.taloussanomat.fi/kauppa/2009/12/29/tiimari-antoi-tulosvaroituksen/200926180/12 

Tämäpä uutinen ei yllättänyt yhtään. Kun ennen joulua asioin Lahden keskustan Trion myymälässä, niin kassalla olleesta pitkästä jonosta häipyi yksi toisensa perään pois kun väsyivät. Kassalla oli nimittäin vain yksi ainoa henkilö. Katseellani etsin muita henkilökuntaan kuuluvia siinä odotellessani, mutta muita ei näkynyt.

Kauppiassukuun kuuluvana asia tietystikin kiinnosti. Kun vuoroni tuli, kysyin oliko kassaneiti ihan yksinään koko suuressa myymälässä. Ei kuulemma ollut, kaveri oli mennyt taukoa pitämään. Tietenkin henkilökunta taukonsa tarvitsee. Se on selvä juttu. Kertoili hän senkin, että pomo on tehnyt omalla ajallaan jo parikymmentä tuntia ylimääräistä sillä viikolla ja jouluun oli vielä monta päivää…

Pahoittelin kassaneidille hänen ja työkavereidensa tilannetta. Ja lähetin kiukkuisia ajatuksia Tiimarin johdolle. Näin ei joulumyynti voi edes kasvaa!!! Taisi olla tulosvaroitus jo valmiiksi suunniteltuna ja YT-neuvottelut kirjoitettuna jo hyvän aikaa ennen joulua?

Sen lisäksi, että nyt työntekijät uupuvat paikallaan seisten kassalla. Kassa tosin kilisee koko ajan, mutta mitä jos vieressä kilisisi toinenkin kassa, ja kolmas, kenties neljäskin… Siitä voisi jo tiliä syntyäkin. Lisäksi henkilökunnan puute altistaa Tiimarin kaltaisessa myymälässä asiakkaita näpistyksiin. Mikä lienee hävikin määrä varastelun seurauksena? Hyllyjen järjestelemisellä on myös myyntiä edistävä vaikutus, samoin sillä, että löytyy neuvoja, joka opastaa suuressa myymälässä.

Toisaalta, tästä kokemuksesta viisastuneena hankin seuraavan harrastukseeni liittyvän tuotteen pikkuisen pienemmästä ja oikeasti palvelevasta liikkeestä – yllätys oli, kun siellä hinnat olivat edullisempia.

Tiimari on menettänyt askarteluharrastajan. Olen pahoillani, että nykyinen johto ei osaa panostaa oikeaan palveluun oikea-aikaisesti.  Varmasti työntekijöitä olisi saatavilla.

Yhteiskuntamme on siirtymässä yhä enemmän palveluiden varaan. Itsepalvelu ei ole palvelua, oikeasti.  Toivon, että oikeat, palvelevat liikkeet (onneksi niitä on vielä) jaksavat ja me kuluttajat osaamme arvostaa niin tuotteiden kuin palveluidenkin laatua. Emmekä tyydy olemaan ainoastaan maksajia.